Omistuspohjan laajentamisella tavoitellaan kehitystä ja kasvua

Talenomin Kalle Raitala ja Sanna Ebeling suosittelevat yrittäjiä panostamaan omistuspohjaa määrittäviin sopimuksiin.

Omistuspohjalle ei ole olemassa yhtä ainoaa mallia. Toimivan omistuspohjan rakentamisessa keskiössä on aina yrityksen oma strategia. Omistuspohjaa miettiessä keskeisintä on näkemys yhtiön tulevaisuudesta ja sen osakkaiden roolista.

– Tekevätkö omistajat myös työtä yrityksessä vai nostavatko he vain osinkoja? Halutaanko mukaan sijoittajia vai ennemmin sitouttaa työntekijöitä yritykseen?, Talenomin asiantuntijapalveluiden asiantuntija Sanna Ebeling ksysyy.

Strategiaan sisältyy Ebelingin mukaan myös arvoja. Esimerkiksi perheyhtiön strategiassa voi olla pyrkimys säilyttää sukupolvien jatkuvuus. Tämä vaikuttaa yrityksen omistuspohjaan myös tulevaisuudessa.

OMISTUSPOHJAN KASVATTAMISEN TAPOJA

  1. Yrityksen työntekijöiden sitouttaminen
  2. Yrityskaupat – yhdistyminen tai kilpailijan ostaminen
  3. Yrityksen tai sen toiminnan osan myyminen isommalle toimijalle
  4. Listautuminen pörssiin
  5. Sukupolvenvaihdos

Omistuspohjaa laajentaessa ostajan löytäminen yritykselle on yksi suurimmista haasteista.

Ebelingin kollega, asiantuntijapalveluiden asiantuntija Kalle Raitala kehottaa yrittäjiä kartoittamaan potentiaalisia ostajia, vaikka juuri nyt ei olisi ajatustakaan myydä omaa yritystä. Näin yrittäjällä on jonkinlainen käsitys toimintaympäristöstä, mikäli omistuspohjan laajennus myymisen kautta jossain vaiheessa tulisi ajankohtaiseksi.

– Ostaja löytyy useimmiten lähipiiristä, omista verkostoista. On olemassa myös erilaisia foorumeita ja välityspalveluita, joiden kautta ostajat ja myyjät voivat kohdata.

OSAKASSOPIMUS ON KAIKEN A JA O

Ebeling ja Raitala painottavat, että omistuspohjan muodosta riippumatta ongelmilta voidaan välttyä, kun yrityksellä on laadittuna osakassopimus.

Osakassopimus tulisi laatia aina kun yhtiössä on enemmän kuin yksi osakas, oli kyseessä sitten sijoitusyhtiö tai perheyritys. Osakassopimus voi vaikuttaa myös yrityksen rahoitusehtoihin.

– On äärimmäisen tärkeää määrittää pelisäännöt. Esimerkiksi  50/50-omistuspohjassa painotetaan osakassopimuksessa tilanteita, joissa tasavertaiset omistajat eivät ole yksimielisiä. Näin voidaan välttyä osasta tämän omistusmuodon pulmista, Ebeling summaa.

Osakassopimuksessa voidaan määrittää riitaratkaisumenetelmä, sopia työntekovelvoitteesta tai siitä, ettei osakkaalla ole oikeutta viedä yrityksen osaamista muualle. 

Osakassopimus tulisi laatia aina kun yhtiössä on enemmän kuin yksi osakas, oli kyseessä sitten sijoitusyhtiö tai perheyritys.

ASIANTUNTIJA TASOITTAA TIEN

Omistuspohjan laajennusta aletaan yleensä harkita siinä vaiheessa, kun yritys kasvaa. Yritykseen saatetaan haluta esimerkiksi uutta tietotaitoa ja osaamista.

Joskus omistuspohjan laajennus tulee puolestaan eteen silloin, kun yritys tarvitsee pääomanehtoista rahoitusta.

– Jonkinlaisena yleistyksenä voi sanoa, että silloin olisi hyvä laajentaa, kun siitä on jotain hyötyä kokonaisstrategian kannalta, Raitala sanoo.

Omistuspohjan laajennus etenee eri tavoin riippuen siitä, millainen laajennus on kyseessä. Yhteistä erilaisille prosesseille on se, että niihin sisältyy aina paljon yksityiskohtia, jotka tulisi osata ottaa huomioon.

Ebeling ja Raitala suosittelevat ottamaan prosessiin kumppaniksi osaavan asiantuntijan. Moni pattitilanne ja taloudellinen seuraamus on vältettävissä, kun jo sopimusta tehtäessä osataan huomioida mahdolliset riskit.

Omistuspohjan kasvattaminen on heidän mukaansa yritykselle yleisesti ottaen aina etu.

– Hyvät sopimukset mahdollistavat paljon. Ehdottomia plussia omistajapohjan laajentamisessa ovat esimerkiksi uusi tietotaito ja liiketoiminnan kehityksen mahdollistaminen, Ebeling summaa.

LUE: Kotimainen omistajuus lisää kasvuyrityksen elinvoimaa