Mistä massit disruptiiviseen startuppiin?

Kun aloitteleva yrittäjä on keksinyt disruptiivisen liikeidean, tarvitaan usein ulkopuolista rahaa idean toteuttamiseen.

Karkeasti ottaen rahoituksen lähteet voidaan jakaa seuraaviin kategorioihin:

• yrittäjän omat varat,
• tuet ja lainat ja
• ulkopuoliset oman pääoman ehtoiset sijoitukset.

Lisäksi on tietty firman oma tulorahoitus, eli myynti, mutta olettama tässä on, että se ei yksistään riitä.

Omista varoista sen verran, että kaikkea henkilökohtaista omaisuutta ei yleensä kannata lapioida juuri perustettuun startuppiin, vaikka usko on tapissa (kuuluukin olla!) ja maailmanvalloitus häämöttää. Kun pelikaani lentää turbiiniin (ja se lentää!), on helpompi nukkua yöt ja pysyä päätöksentekokykyisenä, jos tietää että putoaa jaloilleen, vaikka yritys epäonnistuisikin.

Rahoituksen lähteitä

Varhaisessa vaiheessa tukia ja lainoja saa suhteellisen avokätisesti julkisista lähteistä. Erityisesti Business Finlandiin, Finnveraan ja alueellisiin kehitysyhtiöihin kannattaa olla yhteydessä. Silloin tulee tutuksi käsitteitä kuten Innovaatioseteli, Tempo, T&K-lainat ja NIY-ohjelma.

Kaupallisella puolella esimerkiksi Nordean Startup & Growth yksikkö on aktiivinen lainojen myöntäjä hieman pidemmälle päässeille startupeille.

Family, Friends & Fools

Ulkopuolisia oman pääoman ehtoisia sijoittajia voi jaotella esimerkiksi sijoitusten koon mukaan. Ensinnäkin on FFF, eli Family, Friends and Fools. Tästä porukasta tulee monen startupin ensimmäinen sijoitus, ja tyypillisesti sen kokoluokka on EUR 0-100k haarukassa. Etuna (tai haittana?) yrittäjälle on, että henkilöt ovat ennestään tuttuja. Tämä johtaa siihen että esimerkiksi arvostus ja sijoituksen muut ehdot saattavat olla toissijaisia – pelkkä ”jeesaaminen”, koska yrittäjä on ”hyvä tyyppi”, on monesti riittävä peruste sijoitukselle.

Enkelisijoittajat

Toinen potentiaalinen sijoittajakunta on enkelisijoittajat. Tämä on hyvin kirjava sakki, ja sieltä löytyy muun muassa ”ammatti-enkeleitä”, jotka tekevät hommaa päätoimena, johtavassa asemassa olevia johtajia, menestyviä yrittäjiä ja varakkaiden sukujen edustajia.

Enkeleiden sijoitus- ja päätöksentekoprosessit vaihtelevat, kuten myös heidän aktiivisuutensa ja lisäarvonsa yritykselle (pääoman lisäksi). Yhtenäisenä tekijänä kuitenkin on, että enkelit ovat jotenkin aikaisemmin tehneet / saaneet rahaa, josta he allokoivat osan aikaisen vaiheen sijoituksiin. Enkelit sijoittavat siis omaa rahaa, toisin kun esimerkiksi Venture Capital, eli VC-sijoittajat (kts. alla lisää).

Yksittäisen enkelisijoituksen koko on EUR 10-50k luokkaa. Mutta koska enkelit ovat laumaeläimiä, ja mielellään sijoittavat yhdessä ns. ”enkeli-syndikaatissa”, niin ”enkelikierrosten” koko on normaalitapauksessa EUR 50-250k. Enkeleitä löytää parhaiten tutustumalla FiBAN:n toimintaan.    

Pääomasijoittajat

Kolmanneksi ovat siis VC-sijoittajat, jotka ovat aikaisen vaiheen pääomasijoittajia. He keräävät ensin (muilta sijoittajilta) varoja rahastoihin, joita he sitten sijoittavat startuppeihin. VC-sijoitttajat eivät siis lähtökohtaisesti sijoita omaa rahaa, vaan hallinnoivat sovittujen periaatteiden mukaisesti muiden, pääosin instituutioiden pääomia. Heidän sijoitus- ja päätöksentekoprosessit ovat standardisoituja, ml. due diligence –taustakartoitus ja sopimusdokumentaation sisältö.

LUE: Millainen disruptiivinen startup sopii VC-sijoittajalle?

VC-malliin kuuluu myös olla ”aktiivinen sijoittaja”, esimerkiksi hallitustyöskentelyn ja neuvonantoroolin kautta. Riippuen VC-rahaston koosta, sijoitusten koko on EUR 50-100k:sta aina muutamaan miljoonaan saakka. Lisätietoa VC-sijoittajista saa Pääomasijoitusyhdistykseltä.

VC-sijoittaja voi tulla ajankohtaiseksi, kun yritys on päässyt alkua pidemmälle, ja sillä on näyttää selkeitä tuloksia sekä kasvupotentiaalia – VC-sijoittajat haluavat olla mukana ”skaalaamassa” lupaavia liiketoimintoja. Siinä vaiheessa tarvitaan lisäpääomia esimerkiksi uuden tuotteen / palvelun tuomiseksi markkinalle, myynnin / jakelun järjestämiseen, kansainvälisten toimintojen käynnistämiseen tai näkyvyyden lisäämiseen.

Tämä tarkoittaa, että yritys joutuu ”etupainotteisesti” investoimaan esimerkiksi työntekijöihin, toimitiloihin, alihankintaan ja markkinointiin, jolloin syntyy (ainakin väliaikainen) rahoitustarve. VC-sijoittajan näkövinkkelistä tämän rahoitustarpeen vastakohtana on oltava oman tuottotavoitteen ylittävä kasvu- ja irtaantumismahdollisuus.

Joukkorahoitus

Oman ryhmänsä on vielä joukkorajoitusalustat. Ne eivät itsessään ole sijoittajia, vaan rahoituksen välittäjiä, eli ne keräävät sähköisen alustan kautta suuren joukon pienisijoittajia yhteen. Välittäjä-mallista johtuen yritys voi melko vapaasti itse määritellä arvostuksen ja ehdot rahoituskierrokselle.

Suuresta joukosta osakkeenomistajia taas voi olla hyötyä esimerkiksi kuluttaja-liiketoiminnoissa, joissa on brand ambassador ja word-of-mouth -aspekteja. Alustat ovat myös hieman pidemmälle päässeille, ja niiden kautta tehtävien rahoituskierrosten vaihe ja koko vaihtelee noin muutamasta sadasta tuhannesta muutamaan miljoonaan.